Strategisia ajatuksia

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkaukset ovat jälleen tapetilla. Tälle vuodelle tehty 80 miljoonan euron leikkaus oli jo kova. Nyt esillä oleva uusi, jopa 100 miljoonan euron kierros voisi olla monelle kohtalokas: se ajaisi monet taloudellisiin vaikeuksiin, jopa konkurssin partaalle. Ongelma ei ole vain rahoituksen määrä, vaan myös leikkausten tempo. Järkevälle sopeutumiselle ei jää aikaa, vaan toimintaa joudutaan ajamaan kiireellä alas ja ammattilaisia irtisanomaan. Samalla katoaa sellaista, mitä on rakennettu vuosia. Esimerkiksi vertaistuen koordinoinnissa yksi ammattilainen saattaa tukea kymmeniä ryhmiä ja siten satoja vapaaehtoisia ympäri maan. Kun tuo työ päättyy, menetetään usein myös vapaaehtoistyö, joka nojaa koordinaatioon. Kyse on yhteiskunnalle tärkeästä työstä, jonka kustannus valtiolle on pieni. Tavoite, että järjestöt rahoittavat itse toimintansa, on oikea. Valtioriippuvuus ei ole järjestöillekään hyväksi, ja ihannetilassa kansalaisyhteiskunta on riippumaton toimija. Silti on tunnustettava, että osassa sote-järjestöjä lahjoitusvarojen kerääminen on liki mahdotonta. Kuten eräs toiminnanjohtaja osuvasti sanoi: ”Meidän kohderyhmä on vanhat juopot — koetappa siinä saada lahjoittaja innostumaan.” Muuta varainhankintaa ja liiketoimintaa voi toki kehittää kohderyhmästä riippumatta. Esteeksi nousee kuitenkin rahoitusjärjestelmä itse: järjestöt eivät voi käyttää nykyisiä yleis- tai hankeavustuksia varainhankintaan. Tämä jää monelta järjestökentän ulkopuolella huomaamatta. Avustuksella palkatun ammattilaisen työaikaa tai avustusvaroja ei voi käyttää esimerkiksi varainhankinnan markkinointiin. Ilman omaa pääomaa tai muita rahoituslähteitä ammattimaisen varainhankinnan käynnistäminen on käytännössä mahdotonta. Ratkaisuksi ehdotan: 1. Uusia leikkauksia ei tehtäisi neljään vuoteen. 2. Kohdennetaan 40–60 miljoonan euron lisärahoitus nimenomaan varainhankinnan kehittämiseen: varainhankkijoiden rekrytoinnit, prosessien ja järjestelmien kehittäminen sekä markkinointi. 3. Suunnataan rahoitus järjestöille, joilla (a) ei ole merkittävää omaa varallisuutta ja (b) ei vielä ole toimivaa, ammattimaista varainhankintaa. Käytännössä 20–30 suurinta, vakiintunutta toimijaa jäisi tämän ulkopuolelle. 4. Rahoitus on määräaikainen neljäksi vuodeksi. Jaetaan 10–15 miljoonaa euroa vuodessa. Kahden vuoden kohdalla tehdään väliarvio: jos varainhankinta on käynnistynyt riittävin tuloksin, rahoitusta jatketaan kahdeksi vuodeksi; osa putoaa pois ja jäljelle jäävät saavat lisäpanostusta varainhankinnan skaalaamiseen. 5. Nelivuotiskauden jälkeen valtio leikkaa rahoitusta 10–15 miljoonaa euroa vuosittain neljän vuoden ajan. Näin valtio saa lisäpanostuksensa takaisin kahdeksassa vuodessa ja säästää sen jälkeen 40–60 miljoonaa euroa vuodessa nykytilaan verrattuna. Näin järjestöille annettaisiin sekä aikaa että välineet vahvistaa omaa rahoituspohjaansa. Lopputuloksena kansalaisyhteiskunta vahvistuisi, riippuvuus valtiosta vähenisi ja arvokas työ jatkuisi — entistä vaikuttavampana.

Vaikka talous ei olekaan järjestötoiminnan ensisijainen tavoite, sen strategista merkitystä ei tule vähätell

Kenichi Ohmaen klassikkoteos The Mind of the Strategist – The Art of Japanese Business kiteyttää strategisen ajattelun merkityksen.

Iltapuhteina innostuin tutkimaan järjestöjen saamia avustuksia. Exceliin päätyivät erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset, joita jakaa STEA. Vuonna 2025 avustuksia jaettiin yhteensä 304 miljoonaa euroa 723 järjestölle. Kokonaisavustussumma laski 80 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2024. Uusia avustuksen saajia: 13 järjestöä (2,3 milj. euroa) Avustustaan kasvattaneita järjestöjä: 145 (11 milj. euroa) Avustustason säilyttäneitä järjestöjä: 163 Avustuksestaan menettäneitä järjestöjä: 0–5 %: 68 järjestöä (myönnetty avustus vuonna 2025, 42 milj. euroa) 6–14 %: 118 järjestöä (71 milj. euroa) 15–24 %: 66 järjestöä (37 milj. euroa) 25–34 %: 32 järjestöä (17 milj. euroa) 35–49 %: 45 järjestöä (26 milj. euroa) 50–95 %: 74 järjestöä (17 milj. euroa) Kokonaan avustuksensa menettäneet: 78 järjestöä (2024 myönnetyt avustukset yhteensä 17 milj. euroa) Mielenkiintoinen havainto on, että lähes puolet (45 %) järjestöistä joko kasvatti tai säilytti avustuksensa, kun taas 55 % menetti osan tai koko avustuksensa. Lähes kahdellasadalla järjestöllä avustusleikkaus oli merkittävä (yli 35 %). Kokonaan avustuksen menettäneiden joukossa on todennäköisesti myös järjestöjä, jotka siirtyvät jonkin toisen ministeriön avustusten piiriin. Mihin leikkaukset kohdistuvat? Leikkaukset osuivat erityisesti suurimpiin avustuksen saajiin: 10 suurinta avustuksen saajaa menetti yhteensä 12 milj. euroa (15 % kokonaisleikkauksista) 50 suurinta menetti 29 milj. euroa (36 %) 100 suurinta menetti 42 milj. euroa (52 %) 200 suurinta menetti 63 milj. euroa (78 %) Eli lähes 80 % leikkauksista kohdistui 200 suurimpaan avustuksen saajaan. Näiden joukossa oli myös 20 järjestöä, jotka saivat lisää avustusta, mutta niiden yhteissumma oli varsin pieni, vain 2,7 miljoonaa euroa. Avustusleikkaukset järjestötyypeittäin Keskimääräinen avustusleikkaus oli 20,8 %, mutta eri järjestöryhmien välillä oli merkittäviä eroja. Yli 30 % avustuksestaan menettäneiden joukossa olivat erityisesti: Nuorisoasumisen järjestöt Kriminaalityön järjestöt Monialaiset kohtaavaa työtä tekevät järjestöt (esim. setlementit ja missiot) Työllisyyteen ja työttömyyteen liittyvät järjestöt Lomajärjestöiltä leikattiin odotetusti, kuten syksyllä annetut ennakkotiedot kertoivat. Lisäksi avustusten väheneminen kohdistui erityisesti osallisuuden, toimijuuden ja arjenhallinnan tukemiseen. Myös pienemmät ja erikoistuneet järjestöt, kuten harvinaisia sairauksia tai tiettyjä vähemmistöryhmiä tukevat yhdistykset, joutuivat leikkausten kohteeksi. Voisi sanoa, että leikkauksia kohdistui laajasti sote-järjestöihin, mutta erityisen suuria ne olivat järjestöille, jotka tukevat heikossa asemassa olevia ryhmiä, kuten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, rikostaustaisia, asunnottomia ja työttömiä. Tämä herättää kysymyksiä: jos yhteiskunnassa ollaan huolissaan esimerkiksi katuväkivallan lisääntymisestä, niin järjestöjen kautta ongelmia ei ainakaan pyritä ehkäisemään. ----------------------- Ja vielä loppuun sanottakoon niille, joille järjestöavustusten järjestelmä ole tuttu. Järjestöavustuksia jaetaan eri ministeriöiden kautta. Suurin avustusten jakaja on Sosiaali- ja terveysministeriö, joka hallinnoi STEA:n kautta myönnettäviä tukia. Lisäksi: Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa avustuksia liikunta-, kulttuuri- ja nuorisojärjestöille. Ulkoministeriö tukee mm. kehitysyhteistyöjärjestöjä. Muiden ministeriöiden alaisuudessa jaetaan pienempiä avustussummia. Myös kunnat ja hyvinvointialueet tukevat järjestöjä julkisilla varoilla.

Lakkaa haaskaamasta lahjojasi ja toteuta ihanteesi. Näin Rutger Bregman tiivistää kirjansa *Moraalinen kunnianhimo* tärkeimmän sanoman.